PAKINA: Suuri ekotekohuijaus eteiskaapissa

Markprint-lehden tuore pakinoitsija aloittaa palstansa huomiolla, joka pakottaisi hänet elämään yli 900-vuotiaaksi.

Eräänä kesälauantaina aurinkoisella kotiterassillamme vaimo veti aamukahvit väärään kurkkuun. Minä sankarillisesti selkään takomaan ja heti kun henki saatiin taas kulkemaan, selvisi myös syy. Päivän Helsingin Sanomat (18.7.2020) kertoi jotakin, jota oli vaikea uskoa todeksi: muovipussi on tutkitusti paras valinta kauppakassiksi. Siis mitä?! Kaikki nämä vuodethan meille on paasattu, että muovi on itsensä herra pirulaisen tekosia.

Artikkelin pysäyttävin fakta oli, että kangaskassia tulisi käyttää vähintään 20 000 kertaa, jotta sen ympäristövaikutukset olisivat halveksitun muovipussin tasolla. Kangaskassia pitäisi siis käyttää vähintään kerran päivässä noin 56 vuoden ajan, jotta se olisi muovipussin veroinen valinta. Sisso.

Alkoi ihan sydäntä kylmätä, kun pohdimme, että montako kassia eteiskaapista löytyykään. Pakkohan se oli laskea. Lopputulos: 17 kangaskassia. SEIT–SE–MÄN–TOIS–TA. Jokainen oli saatu lahjana jostakin. Yritysten, yhdistysten ja tapahtumien logot ja sloganit koristivat muutoin kovin samankaltaisia kasseja. ”Ole hyvä, tässä sinulle vastuullisempia kauppareissuja tulevaisuuteen” oli varmasti ollut jokaisen kassin teettäjän hyvä tarkoitus. Oli haluttu tehdä ekologinen liikelahja.

Nyt nuo 17 kangaskassia tuntuivat kuitenkin kuiskailevan ”Olen ihmiskunnan suuri ekotekoharha – tiedätkö lainkaan, kuinka puuvillaa kasvatetaan ja prosessoidaan?”

Jouduin vastaamaan kuiskailuun, etten valitettavasti tiedä, mutta ilmeisesti ei kovinkaan ympäristöystävällisesti. Laskutoimituksen sen sijaan osasin tehdä jopa muinaisen lukion lyhyellä matematiikalla. Meidän tulisi elää yli 900-vuotiaiksi, jotta jokaisen hyvää tarkoittavan kangaskassin kauppareissujalanjälki olisi muovipussin tasolla. Siis oletuksella, että kävisimme kaupassa yhden kassin kanssa kerran päivässä. Mutta me käymme kaupassa vain kahdesti viikossa.

Ajatusleikin jälkeen kassiarmada eteiskaapissa alkoi aidosti ahdistaa. Jatkossa kieltäytyisin painokkaasti ilmaisesta kassilahjuksesta. Vaikka ei sekään suuri ekoteko olisi: joku sen kangaskassin kuitenkin ottaa ilolla vastaan. Voin vain toivoa, että se on hänen elämänsä ensimmäinen kangaskassi.

Helsingin Sanomien siteeraama tanskalaistutkimus vertaili 14 erilaista ostoskassivaihtoehtoa, joiden materiaaleja tutkittiin elinkaariarvioinnilla. Standardoitu metodi oli huomioinut materiaalien tuotannon ympäristövaikutukset, tuotteen käytön ja hävittämisen sekä mahdolliset hävittämiseen liittyvät päästöt. Materiaalien vaikutusta tarkasteltiin 15 kategoriassa. Myrkyllisyyttä ekosysteemille, meren rehevöitymistä, otsonikatoa ja niin edelleen.

Tämäpä juuri. Ympäristövaikutusten tarkastelussa olisi aina huomioitava koko elinkaari, joka usein unohtuu. Jos verrataan vain yhtä muuttujaa, kuten lopputuotteen tai pakkauksen kierrätettävyyttä, jää moni tärkeä seikka huomioimatta.

Tarinan opetus: Luulo ei edelleenkään ole tiedon väärti. Koskaan ei pitäisi kuvitella valitsevansa ekologisesti. Aidosti vastuullinen ekoihminen ottaa selvää. Hän kysyy ja vertailee, eikä koskaan purematta niele, jos vastaus on epämääräinen ja vaikeasti tulkittava. Mikäli vastaajalla on puhtaat jauhot pussissa, hän kertoo varmasti asioista mielellään ja tarvittaessa erittäin yksityiskohtaisesti.

[Pakina julkaistu Markprint-lehdessä 1/2020]